Kauris käveli sumussa.
Se näki edessään vain pimeyttä.
Pelottavat puut kaartuivat sen ylle.
Oksat raapivat sitä, jättäen jälkensä.
Kauris ei nähnyt ympärillään muita kaltaisiaan.
Sitä pelotti olla yksin.
Joten se juoksi vain eteenpäin.
Juoksi niin kauan, että sen jalat vuosivat verta.
Ja vielä vähän sen jälkeenkin.
Mutta sitten se pysähtyi.
Se ei enää tiennyt, mitä tehdä.
Oliko kauriin tehtävä vain juosta eteenpäin pelokkaana?
Jos kauris pysähtyisi ja katsoisi taakseen, se huomaisi valon.
Muut kauriit juoksisivat sen perässä, ja veisivät sen turvaan tulevaan aamuun.
Mutta kauris ei uskaltanut jäädä odottamaan.
Se jatkoi juoksemista eteenpäin tietämättä, mihin se oli menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti