Tämän laulun kautta en tulkitse omaa rakkauselämääni, en onneksi. Olen kuitenkin joutunut seuraamaan läheltä yksipuolista rakkautta, jossa tunteet hiipuvat päivä päivältä. Silti yhdessä pysytään. Sitä on mielestäni järjetön rakkaus -- hyvässä ja pahassa.
- Milla
Millan melodia
12.12.2016
10.9.2015
Uusi lauluvideo YouTubessa!
Taas iltaa kohti kylmenee
Päässäni on ollut jo kuukausia ajatuksia, joita en ole saanut kirjoitettua paperille. Kun omia biisejä ei synny, on aika etsiä taas valmiita kappaleita esitettäväksi.
Kun lehdet tippuu, huomaan syksyn alkaneen
Oon halunnut kovasti päivitellä Youtube -kanavaani, mutta mikään biisi ei ole kolahtanut. Kunnes tämä.
Ja se saa sateet palaamaan
Tää biisi sopii niin mainiosti tähän vuodenaikaan ja mun ajatuksiin.
Ne hakkaa aina uudestaan mun ikkunaan
Eräs kaunis ilta sain inspiraation sovitukseen.
Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Niimpä aloin kirjottaa sointuja ylös, etsin biisin sanat ja aloin reenailla.
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan
Kaipasin säkeistöihin vaihtelua, joten tämä versio poikkeaa aika paljon Kristiina Braskin alkuperäisestä kappaleesta.
Sun lupaukset jää meidän pieneen huoneeseen
Mun oma lemppari on jazzahtava C-osa.
Vuoteemme ympärille kuin vaatteet kuluneet
Tämä versiokaan ei ole kuitenkaan virheetön.
Tik tak taas tunnit pitenee
Säestyksessä tulee muutama moka ja tempo ei ole tasainen.
Haluisin tahtoo elää yksin itsekseen
Ääneni ei pysy jatkuvasti vireessä ja rekisterivaihdot erottaa ehkä liiankin selkeästi.
Mut kaikki jää vaan ennalleen
Mutta voisin sanoa, että virheiden tekeminen on mulla melkeen kuin tavaramerkki.
Mä luen sun viestit uudelleen ja uudelleen
Virheet tuo kuvioihin inhimillisyyttä.
Vaan tiedätkö mitä toivoisin
Perfektionistina ne on vaikea hyväksyä, mutta aion opetella.
Sä edes tiedätkö että tahtoisin
Nykyään tuntuu, että ihmiseltä vaaditaan niin paljon.
Tänä iltana sun syliin nukahtaa
Meidän pitäisi olla ikäänkuin koneita, jotka toimivat tietyllä tapaa.
Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Virheet kuitenkin kuuluu ihmisyyteen.
Silloin se sattuu sä oot liian kaukana
Me ei olla koneita, vaan ihmisiä.
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan
Meillä on myös oikeus tunteisiin.
Aina sä soitat ettet päässyt tänäänkään
Ja ristiriitaisista tunteista huolimatta, hyväksyttävää on myöskin kaipaus.
Mun täytyy lopettaa mutta susta unta nään
PS. Jätä kommenttia, mitä tykkäsit videosta :)
Syysterkuin: Milla
Päässäni on ollut jo kuukausia ajatuksia, joita en ole saanut kirjoitettua paperille. Kun omia biisejä ei synny, on aika etsiä taas valmiita kappaleita esitettäväksi.
Kun lehdet tippuu, huomaan syksyn alkaneen
Oon halunnut kovasti päivitellä Youtube -kanavaani, mutta mikään biisi ei ole kolahtanut. Kunnes tämä.
Ja se saa sateet palaamaan
Tää biisi sopii niin mainiosti tähän vuodenaikaan ja mun ajatuksiin.
Ne hakkaa aina uudestaan mun ikkunaan
Eräs kaunis ilta sain inspiraation sovitukseen.
Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Niimpä aloin kirjottaa sointuja ylös, etsin biisin sanat ja aloin reenailla.
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan
Kaipasin säkeistöihin vaihtelua, joten tämä versio poikkeaa aika paljon Kristiina Braskin alkuperäisestä kappaleesta.
Sun lupaukset jää meidän pieneen huoneeseen
Mun oma lemppari on jazzahtava C-osa.
Vuoteemme ympärille kuin vaatteet kuluneet
Tämä versiokaan ei ole kuitenkaan virheetön.
Tik tak taas tunnit pitenee
Säestyksessä tulee muutama moka ja tempo ei ole tasainen.
Haluisin tahtoo elää yksin itsekseen
Ääneni ei pysy jatkuvasti vireessä ja rekisterivaihdot erottaa ehkä liiankin selkeästi.
Mut kaikki jää vaan ennalleen
Mutta voisin sanoa, että virheiden tekeminen on mulla melkeen kuin tavaramerkki.
Mä luen sun viestit uudelleen ja uudelleen
Virheet tuo kuvioihin inhimillisyyttä.
Vaan tiedätkö mitä toivoisin
Perfektionistina ne on vaikea hyväksyä, mutta aion opetella.
Sä edes tiedätkö että tahtoisin
Nykyään tuntuu, että ihmiseltä vaaditaan niin paljon.
Tänä iltana sun syliin nukahtaa
Meidän pitäisi olla ikäänkuin koneita, jotka toimivat tietyllä tapaa.
Silloin mä muistan sä oot liian kaukana
Virheet kuitenkin kuuluu ihmisyyteen.
Silloin se sattuu sä oot liian kaukana
Me ei olla koneita, vaan ihmisiä.
Kuinka voit vielä kerran pyytää odottamaan
Meillä on myös oikeus tunteisiin.
Aina sä soitat ettet päässyt tänäänkään
Ja ristiriitaisista tunteista huolimatta, hyväksyttävää on myöskin kaipaus.
Mun täytyy lopettaa mutta susta unta nään
PS. Jätä kommenttia, mitä tykkäsit videosta :)
Syysterkuin: Milla
28.4.2015
Kauris
Kauris käveli sumussa.
Se näki edessään vain pimeyttä.
Pelottavat puut kaartuivat sen ylle.
Oksat raapivat sitä, jättäen jälkensä.
Kauris ei nähnyt ympärillään muita kaltaisiaan.
Sitä pelotti olla yksin.
Joten se juoksi vain eteenpäin.
Juoksi niin kauan, että sen jalat vuosivat verta.
Ja vielä vähän sen jälkeenkin.
Mutta sitten se pysähtyi.
Se ei enää tiennyt, mitä tehdä.
Oliko kauriin tehtävä vain juosta eteenpäin pelokkaana?
Jos kauris pysähtyisi ja katsoisi taakseen, se huomaisi valon.
Muut kauriit juoksisivat sen perässä, ja veisivät sen turvaan tulevaan aamuun.
Mutta kauris ei uskaltanut jäädä odottamaan.
Se jatkoi juoksemista eteenpäin tietämättä, mihin se oli menossa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
